Nainen – ihmisen paras ystävä. Naiset filosofian ja teologian historiassa
Mistä kaikki sai alkunsa? Miksi meitä ihmisiä on kahta eri sukupuolta? Tunnemme Raamatun luomiskertomuksen: ensin luotiin mies, ja sitten hänelle avuksi nainen. Nainen on siis ihmisen paras ystävä. Lukemattomat koiranleuat ovat saaneet tästä aiheen vitsailla joko niin, että mies on varsinainen ihminen tai sitten niin, että kun Jumala loi miehen, hän teki vasta harjoituskappaleen ihmistä varten. Onkin syytä muistaa, että Raamatun ensimmäinen maininta ihmisestä on: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Sukupuolisuus on ihmiseen alun perin tarkoitettu ominaisuus.
Tunnetaan myös toisenlaisia luomismyyttejä. Platonin Pidot-dialogissa näytelmäkirjailija Aristofanes esittää alkumyytin, jonka mukaan ensimmäiset ihmiset olivat pallon muotoisia. Heillä oli neljä jalkaa, kahdet kasvot ja kahdet sukupuolielimet. Sukupuolia oli itse asiassa kolme. Saksan tai venäjän kielen opiskelijat ovat oppineet maskuliinin, feminiinin ja neutrin. Oikeastaan kolmas sukupuoli oli hermafrodiitti, jolla oli sekä miehen että naisen sukuelimet. Alkuihmiset olivat vaaraksi jumalille, jolloin Zeus sitten halkaisi ihmiset kahtia, Apollon kuroi halkaisupinnan nahan avulla peittoon ja käänsi ihmisen kasvot leikkauspintaa kohti niin, että ihminen olisi vähän nöyrempi tajutessaan olevansa halki. Siitä lähtien ihmiset ovat etsineet kadonnutta puolikastaan. Hermafrodiitin puolikkaista tuli heteroita, naisenpuolikkaista lesboja ja miehenpuolikkaista hinttejä (anteeksi kielenkäyttö).
Platonin ajattelussa on tasa-arvon elementtejä, mutta toisaalta vahva hierarkia, jossa mies on naista ylempi. Platonin ihannevaltiota johtaa vartijoiden luokka, jonka hallitseva rooli on vastaava kuin järjen asema ihmissielussa. Sielussa on järki, kiihkeys ja himot. Samalla tavalla kuin järjen on hallittava ihmistä, on vartijoiden (joihin kuuluu yli viisikymppisiä miehiä) hallittava valtiossa soturien ja käsityöläisten luokkia.
Valtio- dialogin viidennessä kirjassa keskustellaan siitä, että voisiko vartijoiden luokkaan kuulua myös naisia. Periaatteessa tätä ei torjuta: ”Yksikään tehtävä valtion hoidossa ei kuulu naiselle siksi että hän on nainen tai miehelle siksi että hän on mies. Luontaiset taipumukset ovat jakautuneet tasaisesti kummankin sukupuolen kesken.” (455c)
Ei Platon kuitenkaan mikään feministi ole, sillä hän on sitä mieltä , että sodassa kunnostautuneille miehille pitää antaa paitsi kunnianosoituksia, myös seksiä, sillä tällaisten miesten on suotavaa lisääntyä (460b)
Aristoteleen näkemys naisesta on, että nainen on epätäydellinen mies. Aristoteles kirjoitti Platonin Valtion vastineeksi teoksensa Politiikka. Se lähtee liikkeelle valtasuhteista, joihin yhteiskunta perustuu: isäntä ja orja, mies ja vaimo, isä ja lapset. Aristoteleen ajatus naisten ja lasten suhteesta on aikaansa nähden suorastaan edistyksellinen:
”Lapset ja naiset on kasvatettava ottaen valtiomuoto huomioon, mikäli valtion hyvyyden kannalta on tärkeää, että lapset ja naisetkin ovat hyviä. Ja täytyyhän sen olla tärkeää, sillä naiset muodostavat puolet vapaasta väestöstä ja lasten joukosta tulevat ne, jotka tulevaisuudessa ottavat osaa valtiomuotoon.” (1260b, 14-18) Avioliitosta Aristoteles sanoo, että naisille sopiva avioitumisikä on 18, miehille 37 vuotta. Näin hedelmällinen ikä päättyy yhtä aikaa.
Kun siirrytään kristinuskoon, on todettava, että Jeesuksen opetuksissa olisi ollut radikaalin tasa-arvon perusta. Ilmeisesti ensimmäisten kristittyjen kokoontumiset olivatkin poikkeuksellisen tasa-arvoisia. Kun kristinusko levisi ja organisoitui tarvittiin järjestystä, josta kertovat Uuden testamentin kirjeet. Paavali on erityisen naisvihamielisen ajattelijan maineessa. Häneltä on kuitenkin peräisin yksi Uuden testamentin eniten tasa-arvoa julistava jae: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:28) ”Nainen vaietkoon seurakunnassa” on opetus, joka vaikuttaa tänäkin päivänä. Ajatus on peräisin Paavalin 1. kirjeestä Korinttilaisille, jossa on kuitenkin melkoinen ristiriita. Paavali nimittäin toisaalta edellyttää, että naiset ovat äänessä seurakunnan kokouksessa, kun hän sanoo, että naisten pitää peittää päänsä kun he profetoivat jumalanpalveluksessa. Sitten pari sivua myöhemmin sanotaan, että naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa! Yksi mahdollisuus selvitä tästä on, että Paavali siteeraa jonkun toisen opetusta, jota hän ei hyväksy. Jos sijoitamme tekstiin seuraavasti lainausmerkit:
[33] sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. ”Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, [34] naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. [35] Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. ” [Mitä?] [36] Teidänkö luotanne Jumalan sana on lähtenyt liikkeelle? Tai onko se tullut pelkästään teidän luoksenne? (1.Kor.14:33-36)
Paavalin aikalainen Musonius Rufus vastasi kysymykseen siitä, pitäisikö naisille antaa samanlainen koulutus kuin miehille, että eihän koirien tai hevosten kasvattajakaan tee eroa urosten ja naaraiden välillä. Ei miehillä ja naisilla ole eri hyveitä (vaikka Musonius epäilemättä ajatteli, että naisen tehtävät suuntautuvat kotitalouden hoitoon). Onko tyhmästä naisesta jotenkin vähemmän haittaa kuin tyhmästä miehestä? Rohkeutta pidetään miehekkäänä hyveenä, mutta Musonius sanoo että tottahan sitä vaaditaan naiseltakin, muutenhan nainen olisi kanaa tai lintuemoa heikompi otus: nämähän taistelevat urhoollisesti itseään suurempia petoja vastaan. Siksi naisten tulisi saada sama koulutus kuin miesten: ”Naisten tulisi olla luonteeltaan hyviä ja jaloja, ja filosofia ei ole muuta kuin tämän luonteen kasvattamista.”
Läntisen kristikunnan suurin kirkkoisä Augustinus oli pahaksi onneksi aika solmussa oman seksuaalisuutensa kanssa. Se väistämättä heijastuu hänen suhteessaan naisiin. Vaikka elämän tärkein hengellinen vaikuttaja hänenkin tapauksessaan oli oma äiti, Monica, tässäkin naisessa on parasta hänen sielunsa miehekkyys. Augustinuksen kirja ”Jumalan valtio” on kristillisen teologian merkittävimpiä klassikoita. Vähälle huomiolle – varmasti syystäkin – on jäänyt se, miten Augustinus siinä lohduttaa roomalaisia naisia, jotka ovat joutuneet sodassa barbaarien väkivallan kohteeksi. Augustinus on omasta mielestään varmasti hyvin lempeä, kun hän sanoo naisille, että jos se raiskatuksi joutuminen tuntui jotenkin mukavalta, niin ei siitä kannata kantaa turhaa syyllisyyttä. Miehen seksuaalisuuden suhteen Augustinus on hyvin huolissaan siitä, että peniksellä näyttää olevan oma tahto. Se ei seiso silloin kun käsketään, vaikka jotkut kuulemma osoittavat sellaista ruumiin hallintaa, että piereskelevätkin niin kuin laulaisivat (Jumalan valtio 14.24.)
Tuomas Akvinolainen joutui kommentoimaan Aristoteleen ajatusta ”nainen on epätäydellinen mies”. Jos tämä pitää paikkansa, Jumala loi paratiisissa – siis ennen syntiinlankeemusta – jotain epätäydellistä. Tuomaalla ei ole munaa kiistää Aristoteleen näkemystä, mutta hän ei liioin voi kristittynä ajatella, että Jumala olisi luonut jotain sekundaa. Niinpä hän päätyy ajattelemaan, että nainen on itsessään hyvä, mutta vain kyvyiltään jossain suhteessa vähäisempi kuin mies. Tuomas myös kiinnittää huomiota naisen luomiseen miehen kylkiluusta. Naista ei luotu päästä hallitsemaan miestä, eikä liioin jaloista miehen hallittavaksi, vaan kyljestä – miehen kumppaniksi.
Tuomas oli tinkimätön ajattelija, joka käsitteli 1200-luvulla niinkin ennakkoluulotonta ajatusta kuin että voiko nainen toimia pappina. Hän huomasi Raamatun sisäisen ristiriitaisuuden tässä kohtaa. Paavali käskee naisia vaikenemaan seurakunnan kokouksissa, mutta jo Vanhan testamentin Sananlaskuissa puhutaan viisaudesta, jota äiti pojalleen opettaa. Naisten tulee siis opettaa sanaa. Tuomas kysyy: Onko Kristuksen ruumiin aine naisesta peräisin? Gnostikot opettivat että Kristus kulki Marian ruumiin läpi kuin vesi putkesta. Kun Augustinus kuitenkin opettaa, että ”ihmisen vapautuksen tulee ilmetä molemmissa sukupuolissa”, näyttää Tuomaan mielestä ilmeiseltä, että Kristuksen liha on naisesta peräisin. Sukupuoli ei Tuomaan ajattelussa määrittele ihmistä niin vahvasti kuin on sittemmin ajateltu: ”Sukupuoli ei sijaitse sielussa.” Voisiko nainen siis suorittaa kasteen? Apostoli sanoo että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Tuomas ei keksi mitään muuta perustelua sille miksi ei, muuta kuin naisen alistetun aseman, sen, että mies on naisen pää. Toissijainen perustelu on sitten se, että pappi edustaa virassaan jotenkin ikonisella tavalla Kristusta, ja koska Kristus on mies, papinkin on oltava mies.
Reformaatio nosti naisten elämänpiirin kunniaan. Kutsumus oli ymmärretty jumalalliseksi silloin kun se tarkoittaa kutsumusta omistaa elämä rukoukselle ja mennä luostariin. Luther teki arkisesta elämästä, avioliitosta ja lasten kasvatuksesta kristillisen kilvoittelun näyttämön. Perheenisän ja –äidin kutsumus on arvokkaampi kuin munkin tai nunnan. Nykyajan naispappeuden vastustajat vetoavat siihen, että Luther selväsanaisesti kiisti naisen voivan toimia pappina. Kohta on seuraava: ”Pyhä Henki on tässä kohden erottanut vaimot, lapset ja oppimattomat ihmiset, ja valitsee ainoastaan kykeneviä mieshenkilöitä tähän virkaan.” Kysyä sopii, ajattelemmeko naisen asemasta edelleen samalla tavalla, rinnastaen naisen, lapsen ja vajaaälyiset?
Alistaminen ylistämällä on yksi tapa pitää naiset paikallaan. Kirjallisuudessa mies on hillitön ja sotaisa, himojensa vallassa oleva olento, kun taas nainen on puhdas ja siveä, pyyteettömästi rakastava otus, jonka rakkaus pelastaa ja rauhoittaa levottoman sankarin. Tässä mielessä naiselle voidaan suoda suorastaan jumalallinen status. Goethen Faustissa das Ewig-weibliche (”nais-iki-ihanne”) edustaa pelastavaa voimaa. Kun tullaan nykyaikaa kohti, naisen asema paranee ja ajatus sukupuolten tasa-arvosta saa laajempaa kannatusta. Tämän kehityksen kanssa samanaikaisesti - yllättävää kyllä - tavataan ensi kertaa avoimen naisvihamielisiä filosofeja. Schopenhauer sanoo että on vain kahdenlaisia naisia: petettyjä ja pettäjiä. Nietzsche, joka näki hyvin kirkkaasti kristinuskon elämänkielteisyyden, edustaa kirjoituksissaan kummallisen taantumuksellista naiskuvaa. ”Mies on kasvatettava sotaan ja nainen soturin virvoitukseksi: kaikki muu on hulluutta.”
Karl Marxin mukaan yhteiskunnan edistyneisyys näkyy parhaiten naisen asemassa. Gandhi sanoi: naisten kutsuminen heikommaksi sukupuoleksi on häväistys, se on miesten epäoikeudenmukaisuutta naisia kohtaan. Jos väkivallattomuus on ihmisyyden laki, tulevaisuus kuuluu naisille.
Mary Daly edustaa 1900-luvun feministiteologiaa. Hän on syvällisesti perehtynyt kristillisen teologian historiaan ja tullut siihen tulokseen, että kristinusko on niin syvästi naista alistava järjestelmä, ettei naisen ole mahdollista kokea todellista hengellisyyttä sen piirissä. Sen tähden hän on eronnut roomalaiskatolisesta kirkosta ja pitää itseään enemmän filosofina kuin teologina. Kirjassaan ”Beyond God the Father” (1973) Daly kysyy, miksi Augustinuksen tai Lutherin pöhköt näkemykset naisista eivåt vaikuta siihen, millaisina ajattelijoina heitä pidämme. Miehet, joiden naiskäsitys on selvästi aataminaikuinen ja alistava, ovat kuitenkin edelleen filosofian ja teologian kaapin päällä suurina ajattelijoina. Onko asia samanlainen kuin se, että ymmärrämme sen, että heidän maailmankuvansa on toinen kuin nykyaikaisen tieteen? Mutta eikö heidän nauttimansa arvostus perustu siihen, että he ovat sanoneet ihmisestä jotain ajattomasti tärkeää? Eikö tähän vaikuta lainkaan se, mitä he ovat sanoneet naisista? Eihän se koske kuin puolta ihmiskuntaa!
Daly esittää neljä syytä sille, miksei naisten asiaa nähdä tärkeänä;
a) trivialisaatio: onko naisten asema länsimaissa oikeasti tärkeä kysymys, kun mietitään sotaa, köyhyyttä, rasismia tai ympäristön saastumista
b) partikularisaatio: tehdään naisten alistamisesta jonkun rajatun porukan erityisongelma (lestadiolaiset, muslimit). Tähän voi vastata, ettei ole kiinnostavaa, oliko Paavali ”oikeasti” sovinisti, vaan koko seksistinen alistamisen systeemi
c) spiritualisaatio: Voidaan sanoa ylevästi, että ”Kristuksessa ei ole miestä eikä naista”, mutta kaikkialla muualla on. Alistamisen tosiasioita ei haluta nähdä.
d) universalisaatio: Sanotaan, että ongelma koskee sekä naisia että miehiä. Se on totta, mutta peittää todelliset ongelmat
Dalyn mielestä miehisen ajattelun mukaan nainen on poikkeava. Tämä piirre kattaa niinkin erilaiset ajattelijat kuin Aristoteles (nainen on epätäydellinen mies), Freud (peniskateus), Erik H. Erikson (sisäavaruus) ja Jung (animus/anima). Psykologia on nykyajan oikeaoppisuutta. Ihmiset jotka naureskelisivat sille, että heitä sanotaan ”syntisiksi” tai ”harhaoppisiksi” menevät hiljaisiksi kun heihin lyödään ”sairaan”, ”neuroottisen” tai ”epänaisellisen” leima.
Merkitseekö sukupuolten täydellinen tasa-arvo sitten miehisyyden ja naiseuden häviämistä. On paljon niitä, joiden mielestä nainen on kuitenkin erilainen kuin mies, jotain ainutlaatuista. Radikaali tasa-arvon vaatimus näyttää uhkaavan sitä, että naiset eivät ole enää naisia. Annetaan puheenvuoro alan klassikolle, Simone de Beauvoir’in kirjalle ”Toinen sukupuoli”:
”Naisen halveksijat eivät tajua, että naisen vapautumisesta olisi heille itselleenkin etua, ja naisen palvojat tuijottavat liikaa haittoihin. On täysin selvää, että naisen riippuvaisuus, alemmuus ja onnettomuus antavat hänelle erityisluonteen: naisen itsenäisyys säästäisi miehiltä monet harmit, mutta veisi heiltä myös monet pikku mukavuudet. Varmastikin myös muutamat eroottisen seikkailun muodot häviäisivät huomisen maailmansta, mutta se ei tarkoita, että rakkaus, onni, runous ja unelma ajettaisiin sieltä pois. Ollaan varovaisia, jotta mielikuvituksen puutteemme ei pääse autioittamaan tulevaisuutta. Meille se on pelkkä abstraktio, kaikkia meitä surettaa se, ettei meitä siellä enää ole, mutta huomispäivän ihmiskunta kokee sen aisteillaan ja vapaana. Se on heidän nykyaikaansa, jota he pitävät muita aikoja parempana. Sukupuolten välille syntyy uudenlaisia aistillisia ja tunteellisia suhteita, joita meillä ei ole aavistustakaan. Miesten ja naisten välille on jo nyt syntynyt siveää tai sukupuolista ystävyyttä, kilpailuhenkeä, yhteisymmärrystä ja toveruutta, jollaista aikaisemmat vuosisadat eivät olisi voineet kuvitellakaan…Naisen vapauttaminen tarkittaa ettei häntä teljetä miessuhteeseen, ei tätä suhdetta tahdota kieltää. Se että nainen on olemassa itselleen merkitsee, että hän myöhemmin on olemassa myös miehelle. Tunnustaessaan toisensa subjektiksi molemmat jäävät silti toisilleen Toiseksi. Heidän suhteensa vuorovaikutus ei poista niitä ihmeitä, jotka syntyvät ihmissuvun jaosta kahteen kategoriaan…Mutta vasta kun puoli ihmiskuntaa on vapaudettu orjuudestaan, ja sen edellytyksenä ollut tekopyhä järjestelmä on kaatunut, voi ihmiskunnan jako kahteen sukupuoleen saada täyden merkityksensä, ja mies ja nainen voivat tulla pariksi sanan todellisessa mielessä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti