Ranskalainen Olivier Messiaen (1908-1992) oli epäilemättä yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia säveltäjiä. Hän oli merkittävä rengas ranskalaisen musiikin suuressa ketjussa: Paul Dukas'n oppilas, Pierre Boulez'in opettaja ja La Jeune France -ryhmän jäsen. Päivätyönsä hän teki Pariisin La Trinité -kirkon urkurina (yli 60 vuoden ajan!)
Messiaen oli hurskas katolinen. Jo pelkästään hänen teosluettelonsa käy teologian pikakurssista: "säteilevä hauta", "taivaallisen kaupungin värejä", "välähdyksiä tuonpuoleisesta", "Amen-näkyjä", puhumattakaan kirkkovuoteen sijoittuvista teoksista "Herran syntymä", "Taivaaseenastuminen" ja "Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen". Jopa sellaisissa teoksissa, joiden otsikko ei viittaa kristinuskoon, kuten "Turangalila"-sinfonia tai "Harawi", on vahva uskonnollinen lataus. Omasta Jumala-käsityksestään Messiaen sanoi pianoteoksensa Vingt regards sur l'Enfant Jésus partituurin alkusanoissa näin:
"Minua on aina hämmästyttänyt se tosiasia, että Jumala on onnellinen, ja että tuo sanomaton ja jatkuva ilo asui Kristuksen sielussa. Ilo, joka on minusta huumaantumista ja riemastumista sanan hillittömimmässä merkityksessä."
Ehkä näiden sanojen valossa määritelmä Messiaenista "hurskaana katolisena" ei ole aivan riittävä. Hänen musiikkinsa on todella monessa mielessä "hillitöntä" (fou). Messiaenin musiikki ei noudata länsimaisen musiikin perinteistä käsitystä ajasta, kehittelystä, harmonisesta rakenteesta jne. Hänelle menneiden rakenteiden poissaolo ei kuitenkaan merkitse ahdistunutta nostalgiaa tai kapinallista radikaalisuutta. "Päinvastoin, hänen musiikkinsa uhkuu iloa siitä, että vanhat syyn ja seurauksen kahleet ovat unohtuneet ja nyt sävelet voivat liikkua symmetrisessä universumissa joka ei painosta niitä yhteen ainoaan ajan virtaan", luonnehtii Messiaen-elämänkerturi Paul Griffiths. Samalla tavalla Messiaen lukee Raamattua. Kristinuskon opinkappaleet ruokkivat hänen mielikuvitustaan sen sijaan että ne olisivat hänelle älyllinen pakkopaita. Ajattele vaikka seuraavaa Messiaenin itse laatimaa tekstiä teokseen Trois petites liturgies de la présence divine (1944).
"Kaikenkattavana kaikissa paikoissa / kaikenkattavan joka paikasssa / antaen olemassaolon joka paikalle / kaikelle millä ikinä onkaan paikka.
Se mikä seuraa toistaan on sinulle samanaikaista / sinun luomissasi tiloissa ja ajoissa / suloisuutesi satelliiteissa / pane minut sinetiksi sydäntäsi vasten."
Messiaenin oman todistuksen mukaan teoksen teksti on surrealistinen. Epäilemättä ajatus Deus totus ubique simul on klassisen kristillisen teologian mukainen, mutta siihen liittyvä filosofia ja suora lainaus Laulujen laulusta yllättää. Messiaen näyttää oivaltaneen sen, mitä Luis Bunuel tai Salvador Dali turhaan yrittivät sanoa: kristinusko on surrealistisinta ikinä!
1900-luvun merkittävin kristillinen säveltäjä ei yritä olla helposti lähestyttävä, ajanmukainen tai oikeaoppinen. Hän on häpeilemättömän uskonnollinen aikana, joloin kristinusko on lakannut olemassa musiikillisen inspiraation lähde useimmille säveltäjille. Stravinskille uskonto edusti kadonnutta viattomuuden aikaa Psalmisinfoniassa, Britten (War Requiem) ja Honegger (5. sinfonia) käyttivät kristillisiä teemoja ilmaistakseen sodan mielettömyyttä. Béla Bartók (3. pianokonsertto) ja Leonard Bernstein (Kaddish) viittasivat uskontoon viiltävän ironisesti. Samanaikaisesti Messiaenille kristinusko oli loputon leikkikenttä! Leikillisyys ei merkitse, etteikö kristinusko olisi hänelle totisinta totta.
Messiaen ei koskaan varsinaisesti hurahtanut sarjalliseen dodekafoniaan, vaikka hän innostui oppilaidensa ideoista asiaan liittyen - ja ideoi teoriaa itsekin. Hänellä oli oma moodien järjestelmä, jota hän käytti sävellyksissään. Hän ei siis ollut tonaalinen eikä atonaalinen, vaan modaalinen säveltäjä. Vaikka hän käytti joskus 1920-luvulla keksittyä ondes martenot'ia sävellyksissään, hän ei viehättynyt elektronisesta musiikista Stockhausenin ja kumppanien tapaan. Parasta musiikkia hänestä oli linnunlaulu, jota hän nuotinsi ja käytti lukuisissa sävellyksissään.
Niinpä Messiaenin musiikissa voi kuulla häpeämätöntä kauneutta, samalla kun se haastaa kuulijan uusiin harmonioihin ja rytmeihin. Syvä katolisuus ei estänyt Messiaenia hyödyntämästä hindulaista rytmiikkaa. Lisäksi on mainittava hänen musiikkinsa syvä eroottisuus. Turangalila-sinfonian osa Jardin du sommeil d'amour on häpeämättömän nautiskelevaa musiikkia ja eroottinen ja uskonnollinen kuvasto sekoittuu toisiinsa Messiaenin ensimmäiselle vaimolleen omistamassa laulusarjassa Poèmes pour Mi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti