Gunnar Ekelöf

 Ruotsalainen runoilija Gunnar Ekelöf (1907-1968) koki Istanbulissa 60-luvun alkupuolella jollakin tavalla uskonnollisen - tai ainakin mystisen - kokemuksen nähtyään puhkisuudellun Jumalanäidin ikonin. Hän kirjoitti lähes yhdeltä istumalta Trilogiansa ensimmäisen kokoelman Diwan. Otetaan siitä esimerkki:

"Minä puhun sinulle / minä puhun sinusta /syvältä itsestäni/   Tiedän että sinä et vastaa / Miten voisitkaan / Kun niin monet kääntyvät huutaen puoleesi./ Muuta en pyydä / kuin että saan seistä tässä ja odottaa / ja että sinä annat minulle merkin / itsestäsi käsin, itsestäsi!" (suom. Caj Westerberg)

Onko tämä uskontoa? Onko se rukousta? Onko se hengellinen mietelmä? Eikö se ole pelkkää runoutta? Jollakin tavalla kristinusko vainoaa Ekelöfiä. Monet ilmaisut ovat tarkoituksellisen paradoksaalisia. Esimerkiksi seuraavasta runosta en ole ihan varma, onko se syvällinen vai tyhmä:

"Yksinkertainen on syntymä: / Sinusta tulee sinä / Yksinkertainen kuolema: / Sinä et ole enää sinä / Olisi voinut olla toisinpäin / kuin peilimaailmassa: / Kuolema olisi voinut sinut synnyttää / Elämä olisi sinut sammuttanut / Yhtä hyvin niin kuin noin - / Ja ehkä onkin näin: / Kuolemasta sinä olet tullut, hitaasti / Elämä pyyhkii sinut pois."

Vägvisaren till underjorden - kokoelmassa Ekelöf mielestäni kikkailee sellaisilla ilmauksilla kuin "Kuka sitten on Jokin joka ei ole Kukaan." Kristillisen ja islamilaisen mystiikan kaikuja kuuluu runojen taustalla, mutta Ekelöf ei kuitenkaan anna Jumalalle periksi. Silti näitä runoja ei suotta kiitetä.

"Kuka on sen kokenut / ja kuka ei? / Äkkiä / kaikki käy vieraaksi / Kujan äänet ja askeleet käyvät etäisiksi / jäävät kuin suljettujen ikkunoitten ja ovien taa / vaikka ikkunat ja ovet ovat auki / Tahto menettää voimansa / ja esine jota pidät kädessäsi / putoaa ääneti maahan. / Värit sulautuvat toisiinsa / muuttavat hahmoa ja himertävät / kuin pelissä, jossa on pieniä kuutioita / syvällä katselukaapin pimeydessä / Tuntuu jokin läsnäolo / jokin epätodellinen / joka teki tämän."

Voi olla, että on parempi, ettei Gunnar Ekelöf "kääntynyt" sanan varsinaisessa merkityksessä. Maallisena runoilijana hän todistaa hengellisen ulottuvuuden todellisuudesta ehkä vakuuttavammin.